Etsi Tekstaritupusta

Tupu-numerot

Tupu vastaa tekstiviesteihin! Lähetä tekstari sinua lähimpänä olevaan Tupuun tai Helsingin Tupuun! 

Akaa

040 804 8978

Alavieska

044 7118 638

Espoo

050 4108 402

Haapajärvi

044 7118 638

Haapavesi

044 7118 638

Hamina 040 520 5941

Hartola

044 059 3416

Heinola

044 059 3416

Helsinki

0400 241 084

Hyvinkää

0400 178 799

Isokyrö 044 744 0544

Joutsa

044 059 3416

Kaarina

040 341 7787

Kajaani

044 744 4484

Kalajoki

044 7118 638

Kerava

040 199 4005

Kirkkonummi

050 593 9658

Kitee

045 619 9089

Kotka 040 520 5941

Kärsämäki

044 7118 638

Laihia 044 744 0544

Laitila

045 77322500

Limingan
rovastikunta

 045 76883323

Lempäälä

040 804 8978

Mustasaari 044 744 0544

Nivala

044 7118 638

Oulainen

044 7118 638

Oulu

044 3161 700

Pertunmaa

044 059 3416

Pieksämäki

044 970 2851

Pirkkala

040 804 8978

Pori-Ulvila

045 123 1412

Pyhäjoki

044 7118 638

Reisjärvi

044 7118 638

Salo

044 596 0030

Sastamala

050 520 3718

Sievi

044 7118 638

Sotkamo

044 744 4484

Sysmä

044 059 3416

Tampere

050 341 9285

Tohmajärvi

045 619 9089

Turku

040 341 7787

Tuusula

040 662 5454

Vaasa

044 744 0544

Valkeakoski

040 804 8978

Vantaa

045 634 0303

Vähäkyrö 044 744 0544

Ylivieska

044 7118 638

Ylöjärvi

040 804 8978

nettitupu banneri 300x300

jiipeenetti banneri 2017

Usein kysytyt kysymykset Mieli

Masennukseen ja mielen murheisiin liittyvät kysymykset

Lemmikin kuolema

Suru on normaali reaktio joka ilmenee minkä tahansa menetyksen yhteydessä elämässä. Lemmikin menettäminen tuo tullessaan samaa surua kuin läheisen kuoltua. Lemmikin kuolema merkitsee usein varauksettoman rakkauden lähteen menettämistä elämästä. Lemmikki osoittaa rakkauttaan pyyteettömästi hoitajalleen. Mikä on sen mukavampaa kuin kotiin tulessa vastaanottaa iloinen hännänheilutus jälleennäkemisestä. Lemmikin kuolema vie omistajaltaan myös hellimisen ja hoitamisen kohteen. Lapselle lemmikki voi olla syvimpien salaisuuksien jakamisen mahdollisuus joka poistuu yllättäen elämästä.
Lemmikin kuolemaa seuraavia vaiheita on tutkinut mm. eläinlääkäri Margaret Muns. Munsin mukaan surutyön vaiheet toistuvat samankaltaisina kuin läheisensä menettäneillä:
  • Shokki ja kieltäminen
  • Tapahtumaa on vaikea hyväksyä ja kaikki tuntuu epätodelliselta.
  • Viha. Lapsi voi purkaa pettymyksen ja menetyksen herättämiä  vihan tunteitaan perheeseensä, ystäviinsä, itseensä, eläinlääkäriin tai elämään yleensä.
  • Lahjonta. Lapsi voi käydä kauppaa mielessään minkä tahansa auktoritäärisen tahon kanssa jotta saisi menettämänsä rakkaan lemmikin takaisin.
  • Masentuminen. Lemmikkiä kaivataan kovasti ja sitä ajatellaan kaiken aikaa. Sureva lapsi kokee lemmikin kuoltua suurta surua, toivottomuutta ja masennusta. Elämänmuutos tuntuu vaikealta ja kohtuuttomalta.
  • Hyväksyminen. Lapset toipuvat lemmikin menetyksestä nopeammin kuin vanhukset. Lapsi suuntautuu tässäkin surussa eteenpäin. Lapsen ikä ja aikaisempi elämänkokemus vaikuttaa suuresti surutyön käynnistymiseen ja kestoon.

Lemmikin menettäminen voi olla lapselle hyvinkin traumaattinen kokemus. On tärkeää, että lapsi saa  rauhassa käydä läpi suruaan niin kotona kuin muussakin viiteryhmässään. Ohjaajille ja opettajille on hyödyllistä kertoa lapsen kokemasta menetyksestä. Lemmikin kuolema antaa luontevan mahdollisuuden puhua lapsen kanssa kuolemasta rehellisesti. Kielikuvien välttäminen on tärkeää myös perheen lemmikin yhteydessä. Aikuisten mielestä voi olla kaunis ilmaisu ”Jumala otti luokseen” rakkaan... Kielikuva saattaa kuitenkin johtaa lapsen pelkäämään sitä että Jumala vie luokseen kaikki rakastamansa ihmiset ja eläimet. Lapsi voi pelätä nukahtamista rakkaittensa menettämistä yön aikana.

Yksin jäänyt lemmikki voi myös surra niin näkyvästi että sen voi havaita. Yksin jäänyt hamsteri tai marsu etsii kumppaniaan tai vetäytyy masentuneena häkkinsä nurkkaan. Voi olla että ruoka ei maistu ja ennen niin mukavat leikkihetket näyttävät enemminkin ärsyttävän lemmikkiä. Yksin jäänyt eläin kaipaa hoitajansa läheisyyttä samoin kuin lapsi läheistänsä menetyksen yhteydessä.

Suru ja huoli

Ympäröivä elämä on lapsen kannalta katsottuna muuttunut viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana melkoisesti. Jo pelkästään lapsen kohtaama informatiivinen tulva on muokkaamassa hänen henkistä kehitystään ja siinä mukana pysymistä. Ennen turvallinen ja kohtalaisen pieni varhaislapsuuden ja varhaisnuoruuden viitekehys on avautunut myös kaikella sellaisella mitä välttämättä lapsen ei tarvitsisi nähdä eikä kokea. Lapsen seesteisen kasvurauhan takaaminen on epävarmaa. Tähän vaikuttavat perheestä huolimatta ympäröivän yhteiskunnan ja globaalimmin koko maailman tapahtumat jotka räjähtävät lapsen silmille mm. median välityksellä. Kehityksellisesti ajatellen lapsella ei ole mahdollisuuksia käsitellä kokemaansa ja silloin se väistämättä vaikuttaa myös lapsen henkiseen tilaan. Suru ja huoli voi olla monen lapsen päivittäinen seuralainen siitä huolimatta että esim. perheessä ei olisi tapahtunut  mitään sellaista, joka erityisesti synnyttäisi surua. Tämänkaltaisen huolen näkeminen jää helposti aikuiselta huomaamatta. Lapsi voi pohtia asioita pitkäänkin itsekseen ennen kuin saa mahdollisesti otettua sen puheeksi aikuisen kanssa. Lapsen mielikuvitus täydentää puuttuvaa tietoa ja ymmärrystä synnyttäen ajatusrakennelmia jotka voivat jopa lisätä huolta sen sijaan että ne olisivat järjestäytyneet lapsen mielessä.

Perherakenteen muutokset, erot ja kuolemat sekä erilaiset sijoitukset synnyttävät surua johon osataan helpommin keskittyä. Lapsi näyttää surunsa hyvin monimuotoisesti. Joku huutaa ja räyhää voimakkaasti samassa kun toinen vetäytyy ja ehkä näyttää siltä kuin tapahtumat eivät koskettaisi mitenkään. Kumpikin tapa on luonnollinen ja normaali, surun ja huolen määrästä se ei kuitenkaan kerro vielä mitään. Äänekkäästi tai muuten voimakkaasti reagoiva lapsi saa todennäköisemmin nopeammin tarvitsemaansa tukea.

Surun ja murheen kokeminen on luonnollinen tapa reagoida silloin kun elämässä on kokenut pettymyksiä tai menetyksiä. Ne tuottavat erilaisia tunteita ja niiden mukana mieliala vaihtelee. Elämään kuuluu ilon ja surun vaihtelu. Surun kokemisen voimakkuus on yhteydessä menetyksen tai pettymyksen läheisyyteen ja tärkeyteen elämässä.
Lapsen suurimpiin ja merkittävämpiin menetyksiin kuuluu vanhemman kuoleman kokeminen. Vanhempi on merkinnyt lapselle olemassaolon ylläpitäjää kaikissa sen muodoissaan. Perusturvallisuuden järkkymisen myötä lapsi pelkää myös muiden läheistensä kuolemaa ja jäljellejääneen perheen olemassaolon uhatuksi. Sureva lapsi pelkää olla erossa vanhemmastaan ja saattaa vahtia ettei hänelle tapahdu mitään pahaa. Lapsen ikätaso ja kehitysvaihe määrittelevät lapsen reaktioita surun kohdatessa. Lapsen surutyö etenee vaiheittain, sykäyksittäin ja hetkittäin eteenpäin. Lapsen tapa surra on erilainen kuin aikuisen. lapsi tarvitsee hengähdystauon käsitelläkseen asioita. Tämä näkyy esimerkiksi pienten lasten kohdalla siten että lapsen leikki saattaa keskeytyä ja tulee suruhetki, jonka jälkeen leikki jatkuu kuin mitään ei olisi ollutkaan. Suruleikit ovat lapsen tapa käsitellä vaikeita asioita. Kuoleman tai perheen eroon liittyviä tapahtumia leikitään toistuvasti erilaisin variaatioin. Vähitellen leikit vähenevät tai muuttuvat siten että toivoa näkyy ratkaisuissa ja leikin tunnelmissa. Leikki on lapsen luontainen keino surra. Lapsen kehitystaso säätelee myös sen, että murrosikään asti lapsi käsittelee suruaan yhä uudelleen. Ajattelunkehittymisen myötä lapsi saa uutta merkitystä menetykselleen ja  sen pulpahtelee pinnalle useaan otteeseen uutta käsittelyä varten.

Lapsi suree myös menetettyä biologista vanhempaansa vaikka ei olisi koskaan elänyt hänen kanssaan. Kuolema on lapselle menetetty mahdollisuus tutustumiseen myöhemmin elämässä. Suru voi olla hyvinkin voimakasta, mutta sen tunnistaminen on toisinaan vaikeaa. Poissaolevaan vanhempaan liittyvä suru saattaa kätkeytyä koska sillä ei ole yleisesti hyväksyttävää sosiaalista asemaa. Suru on kuitenkin yhtä todellinen. Kätketyn tai oikeudettoman surun käsittelemiseen lapsi ei ehkä saa sellaista tukea kuin tarvitsisi. Lapsen vanhempien väliset tulehtuneet suhteet vaikuttavat myös siihen rohkaistuuko lapsi tuomaan suruaan esille ja keskustelemaan tunteistaan.

Masennus

Masentuneisuudeksi määritellään usein mielialan laskeminen. Ihmisen mieli ja elämän kulut vaikuttavat siihen, millaiseksi koemme olomme. Alakuloisuuden tunne ja elämän halun vaihtelut kuuluvat normaaliin elämään. Ne kestävät aikansa ja mielekkään tekemisen avulla tai ystävien tuella oireet helpottuvat kohtuullisen nopeasti. Mieli piristyy ja energiaa riittää taas moneen puuhaan. Silloin ei ole kyse varsinaisesta depressiosta. Nuorten kohdalla voi olla joskus vaikea erottaa masennusta, joka vaatii hoitoa normaaliin kehitykseen liittyvästä alakulosta.

Masennuksen keskeinen oire on vakava ja pitkäkestoinen mielialan laskeminen. Muita yleisimmin havaittuja oireita ovat mielenkiinnottomuus, voimakas väsymys, aiheettomat syyllisyydentunteet, ruokahalun muutokset (ahmiminen tai ruokahaluttomuus), unettomuus tai liiallinen nukkuminen, itsetuhoisuus (viilteleminen) sekä ajatukset tai puheet kuolemasta tai itsemurhasta. Henkinen vireys ei ole silloin kohdallaan, ja pienetkin tehtävät vaativat suuria ponnisteluja tullakseen tehdyksi. Masennukseen liittyy usein keskittymiskyvyn muutoksia ja muistin heikkenemistä. Muita mahdollisia oireita ovat mm. uupumus, kyvyttömyys nauttia asioista jotka ennen tuottivat mielihyvää, arvottomuuden tunne, itseluottamuksen heikkeneminen, yleinen ärtyneisyys, itkuisuus tai vaikeudet itkeä vaikka tuntisi siihen tarvetta, epämääräiset fyysiset kivut, painon muutokset, päänsärky ja selittämättömät vatsavaivat.

Kaikki masentuneisuus ei esiinny nuorella tai lapsella oirekartan mukaisesti. Yhtä hyvin siitä kertoo niin ylenpalttinen vilkkaus ja häiriökäyttäytyminen kuin vetäytyminenkin. Olennaista on huomata lapsen tai nuoren käyttäytymisen muutokset ja epäillessään masentuneisuutta puuttua siihen mieluummin liian aikaisin kuin myöhään. Vakavan masennuksen hoitaminen saattaa kestää vuosia ja tuoda muita ongelmia tullessaan. Ennakointi ja varhainen puuttuminen on tässäkin asiassa kevyin, sekä perhettä että nuorta säästävä tie tasapainoiseen elämään.

Viime aikaisten kouluterveyskyselyjen mukaan keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta oli yläluokkien tytöistä 17-18%:lla, pojista 8 %:lla sekä lukiolaistytöistä 14%:lla ja -pojista 7%:lla. Kyselyssä nuoret vastasivat oman arvionsa perusteella omaan olotilaansa. Vakavaan masennukseen monien tutkimusten mukaan sairastuu 5-10% nuorista. Vanhemmat ja läheiset havahtuvat nuoren tilaan usein vasta sitten kun oireet ovat hyvin näkyviä ja vaikuttavat selvästi päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen.

Lisätietoa ja tärkeitä yhteyksiä löytyy mm. http://www.mielenterveysseura.fi/

Copyright © 2017 TEKSTARITUPU

Palvelua ylläpitävät:
Suomen ev.lut. kirkon paikallisseurakunnat ja Nuori kirkko ry

Tekstaritupu kuuluu Vapaaehtoisen puhelin- ja verkkoauttamisen
eettisten periaatteiden neuvottelukuntaan (PuhEet), www.puheet.net

Yhteystiedot:
Tekstaritupu
Tupukoordinaattori Maara Kosonen
Partaharjuntie 361, 76280 Partaharju
0400 541 957
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

All Rights Reserved.